Asiatekstien ja tietoartikkelien kirjoittaminen poikkeaa monin tavoin fiktiivisestä tekstin tuottamisesta. Siinä missä fiktiivinen kaunokirjallisuus ja novellit mahdollistavat rajattoman mielikuvituksen käytön ja persoonallisen kerrontatyylin, on asiatekstien muoto ja sisältö paljon rajoitetumpaa.

Ei-fiktiivistä asiatekstiä on montaa lajia aina omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta asioiden ja ilmiöiden kuvaamiseen, historia- ja tiedeteksteihin sekä erilaisten ohjeiden, oppaiden ja arviointien luomiseen. Asiateksteissä on aina yhteys todellisuuteen ja tosiasioihin. Yksi tietokirjojen muoto ja tapa tallentaa historiaa ovat erilaiset vuosi- ja juhlakirjat. Kyseessä voi olla yrityksen, yhdistyksen, jonkun merkittävän ihmisen, alueen tai yhteisön vaiheet tietyltä aikajaksolta.

Millainen tyyli olisi sopiva?

Asiatekstien yleisin tarkoitus ja tavoite on tiedon eli erilaisten faktojen välittäminen lukijalle. Asiateksteissä tulee pidättäytyä tosiasioissa ja tositapahtumissa. Tarkoituksena on, että lukija saa uutta tietoa tai uuden näkökulman valittuun aiheeseen. Kokemusperäinen tieto on varsin merkittävä ja kiinnostava tiedon laji, varsinkin nykyisessä sosiaalisen median, ihmisten omaan jakamiseen ja tiedon tuottamiseen perustuvassa maailmassa.

Laajalle yleisölle suunnatussa tietopainotteisessa tekstissä lukija on huomioitava pitämällä teksti riittävän selkokielisenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi liian hankalien termien tai sivistyssanojen viljelyn välttämistä. Mielenkiinnon ylläpitävä asiateksti on riittävän yksinkertaista, helposti ymmärrettävää ja seurattavaa.

Juhlakirjoissa tai elämäkerroissa tapahtumia kuvatessa kerronnallinen juonellisuus on plussaa. Esimerkiksi PokerStarsin European Poker Tournament -pelikiertueiden 10-vuotisjuhlakirja nojaa pelaajien ääneen ja muiden kiertueille osallistuneiden muisteluihin. Haastattelukommentit ja ihmisten tarinat ovatkin hyvä tapa elävöittää juhlakirjaa.

Julkaisukanava vaikuttaa asiateksteissäkin kirjoitustyylin valintaan. Netissä julkaistavat artikkelit ja esimerkiksi blogit voivat olla vapaammin muotoiltuja ja persoonallisia otteeltaan, toisin kun taas vaikkapa tutkimusartikkelin julkaisu tieteellisessä aikakausilehdessä. Erilaiset listaukset, tilastot, kuvat ja kuviot sopivat hyvin keventämään asiatietotekstejä. Kuvat elävöittävät tekstiä luoden mielikuvia ja tunnelmia. Varsinkin juhlakirjoissa kuvat vuosien varrelta ovat osa kiinnostavaa sisältöä. Kuvien käyttö täydentää tekstiä ja tekevät lukukokemuksesta viimeistellyn ja nautinnollisemman.

Olenko riittävän hyvä?

Voiko kuka tahansa sitten ryhtyä tietokirjailijaksi tai asiasisältöjen tuottajaksi internetin sivustoille? Välillä tuntuu, että voi. Kynnys on netin ja blogaamisbuumin myötä madaltunut, ja ketä tahansa jostakin asiasta edes hieman tietävää kannustetaan ryhtymään bloggariksi tai e-kirjailijaksi. Nettikirjailijasta voi edetä julkaisemaan kirjansa painettuna versiona.

Sujuvan kirjoitustyylin lisäksi kiinnostus tiettyyn aihepiiriin tai harrastuneisuus riittää, eikä ammatillista kirjoittamispätevyyttä tai jonkin alan virallista asiantuntijuutta vaaditakaan. Tänä päivänä asiantuntijuuden voikin saavuttaa lähes kuka tahansa rakentamalla itselleen sopivan tietopaketin esimerkiksi netin kautta tapahtuvalla aktiivisella tiedonhankinnalla ja jäsentelyillä. Tärkeää tietokirjaa, kuten juhlakirjaa, kirjoittaessa on syytä huolehtia, että siihen saadaan mukaan riittävästi kiinnostavaa sisältöä.

Mistä kirjoittaisin?

Aiheen valinta amatöörikirjailijalla nouseekin yleensä omista mielenkiinnon kohteista. Innostus aiheeseen ylläpitää motivaatiota prosessin eri vaiheissa. Oman mielenkiinnon lisäksi on hyvä miettiä, kuka kirjaa lukisi tai ostaisi ja miksi. Hyvä tarkistuslista pohdittavaksi ennen toimeen ryhtymistä on esimerkiksi The Creative Penn:lla.

Tietokirjailija tai sisällöntuottaja joutuu etsimään ja analysoimaan dataa tyypillisesti netistä ja kirjoista, joskus myös haastattelemalla eri ihmisiä. Kirjoittajan tulee osata poimia eri lähteistä olennainen kohderyhmää potentiaalisesti kiinnostava tietoaines ja osattava esittää se selkeästi ja informatiivisesti.

Tietokirjan, kuten vuosi- tai juhlakirjan, voi julkaista joko sähköisesti (joka on tietysti edullisempi vaihtoehto) tai painettuna. Parhaassa tapauksessa julkaisun voi tehdä molemmin tavoin. Juhlakirjan arvoa ja erityisyyttä voi toisaalta lisätä rajaamalla se tietyn yleisön saataville. PokerStarsin EPT-juhlakirjan osalta päädyttiin ratkaisuun, jossa kirja on saatavilla vain turnausvoittajille ja ostettavissa VIP-verkkokaupasta. VIP Storestakin voivat ostaa tuotteita vain pelaajat, jotka ovat hankkineet tietyn pistemäärän palvelussa pelaamalla. Rajatulla saatavuudella on lisätty kirjan statusarvoa tietäen, että sen voivat omistaa vain menestyneet pelaajat. Julkaisuvaiheessa on syytä kiinnittää huomiota myös kirjan tyylikkääseen ja houkuttelevaan ulkoasuun. PokerStarsin EPT-vuosikirjassa päädyttiin mustiin kansiin kirjan ollessa muutenkin suhteellisen massiivisen kokoinen ja arvokkaan oloinen tuote.

Sähköinen julkaisu ei käytännössä maksa juuri mitään, mutta painetun version julkaisuun tähdätessä tulee varojen löytyä joko omasta taskusta tai kustannussopimuksen avulla joltakin kustantamolta. Omakustanteisen e-kirjan toteutuksen vaiheisiin saa ohjeet täältä. Eräs mahdollisuus on kirjoittaa kirja jonkin tahon tilauksesta, jolloin tilaaja maksaa julkaisun kulut. Kirjan julkaisuun ja painatukseen yksi vaihtoehto on kysynnän mukainen painatus.